Työyhteisösovittelu

Sovittelu ja sen eri osa-alueet

Sovittelu on vapaaehtoinen konfliktinhallintamenetelmä, jossa puolueeton ulkopuolinen henkilö, sovittelija, auttaa riidan osapuolia erityisen sovittelumenettelyn avulla löytämään molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Sovittelija ei osallistu erimielisyyden ratkaisuun, vaan toimii sovinnon mahdollistajana (facilitaattorina). Sovittelija ohjaa prosessia, jonka lopputuloksena asianosaiset itse löytävät ratkaisun. Sovittelija ei ole passiivinen vetäytyjä vaan aktiivinen kuuntelija. Sovittelija sallii myös tunteiden käsittelyn, moraalisen pohdinnan ja arvokeskustelun. Sovittelija ei tuomitse, mutta huolehtii kuitenkin siitä, että sopimus on osapuolille kohtuullinen. Sovittelu on tulevaisuuteen suuntautuvaa sosiaalista toimintaa, jolla aktiivisesti etsitään pysyviä myönteisiä ratkaisuja. Sovittelu on oppimisprosessi." (Suomen Sovittelufoorumi 2007.)

Kuten allaolevista eri osa-alueiden sovitteluista voi huomata, sovittelua tehdään hyvin monilla eri yhteiskunnan osa-alueilla - jopa naapureiden, koululaisten ja päiväkotilasten ristiriitatilanteissa - miksi sitä ei siis voisi hyödyntää myös työyhteisöjen konfliktitilanteissa. Jos päiväkotilapset pystyvät sopimaan riitansa, miksi ei sitten aikuiset.

Työyhteisösovittelu

Työyhteisön konfliktit voivat liittyä pieniin, työyhteisöjoen arkeen kuuluviin asioihin. Ristiriitojen taustalla voi olla myös rakenteellisia seikkoja, kuten resurssipula, jonka seuraus näkyy kuormittavassa työtahdissa tai kiireenä aiheuttaen haitallista stressiä. Ihmisten persoonalliset toiminnan tyylit voivat poiketa niin paljon toisistaan, että syntyy vahvoja käsityksiä siitä, mikä on oikea ja mikä väärä tapa toimia. Ristiriitojen taustalla voi myös olla työn ulkopuolisesta elämästä johtuvaa työtehon tai -kyvyn laskua, mikä taas voi aiheuttaa kokemusta työn epätasaisesta jakaantumisesta ja johtaa keskinäiseen konfliktiin.

Työyhteisösovittelu on ratkaisukeskeisyyteen ja restoratiiviseen oikeuskäsitykseen perustuva vaihtoehtoinen konliktinhallintamenetelmä kohdata ja ratkoa työyhteisön ristiriitoja silloin, kun varhaisen välittämisen malli ei enää riitä. Tavoitteena on puuttua työyhteisössä esiintyviin ristiriitoihin, lisätä työyhteisön vuorovaikutustaitoja, palauttaa työrauha ja parantaa työilmapiiriä. Konfliktien "hallinnalla" tarkoitetaan tässä yhteydessä yhteisen oppimisen prosessia, jossa jokainen säilyttää kasvonsa ja arvonsa. Sovittelun keskeisiä periaatteita ovat luottamus, joustavuus, avoimuus, puolueettomuus, yhteistoiminnallisuus, arvon ja aseman palauttaminen, anteeksianto, toisten kunnioittaminen, sopiminen ja asioiden korjaaminen.

Työyhteisön sovitteluprosessissa osapuolet käsittelevät mahdollisuuksia korjata tilanne. Sovittelun tavoitteena on löytää molempien osapuolten tarpeet ja tavoitteet huomioiva ratkaisu sekä tuottaa paremmat lähtökohdat yhteiselle tulevaisuudelle ja tuottavuudelle kuin ratkaisut, joissa toinen voittaa ja toinen häviää tai pahimmillaan molemmat häviää. Koulutettu työyhteisösovittelija auttaa ratkaisemaan työyhteisön pulmia.

Sovittelussa osapuolet sopivat mm. asioista, jotka liittyvät keskustelukulttuuriin ja erilaisuuden hyväksymiseen ja toisen arvostamiseen ja kunnioittamiseen.

Restoratiivisuus. Lähtökohtana on se, että jokaisen tarina on tosi ja jokainen saa kertoa rauhassa oman näkemyksensä ja kokemuksensa tapahtuneesta ja voi samalla tuoda esille, minkälaisia tunteita se on herättänyt. Restoratiivisuus perustuu siihen, että molemmat osapuolet ovat tärkeitä ja aktiivisia sovittelun osallistujia. Restoratiivisuuteen kuuluu myös vastuunotto teoista ja reaktioista sekä kunnioittava vuoropuhelu. Tällöin osapuolten löytäessä itse ratkaisun (usein koulutetun sovittelijan avulla), he kumpikin kokevat voittaneensa - win-win-tilanne. Kun sovitteluprosessi koetaan oikeudenmukaiseksi, on helpompi sitoutua sopimukseen, joka on kohtaamisen jälkeinen yhteinen lopputulos ratkaisun saamiseksi. (Inga Järvinen&Tuula Luhtaniemi, Ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelu, 2014).

Kuten allaolevista sovittelun eri osa-alueiden sovitteluista voi huomata, sovittelua tehdään hyvin monilla eri yhteiskunnan osa-alueilla - jopa naapureiden, koululaisten ja päiväkotilasten ristiriitatilanteissa - miksi sitä ei siis voisi hyödyntää myös työyhteisöjen konfliktitilanteissa.

Rikos- ja riita-asioiden sovittelu

Rikos- ja riita-asioiden sovittelupalveluiden järjestäminen, valtakunnallinen koordinointi ja kehittäminen sekä tilastointi on sijoitettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Valtion palvelut -osastolle. Sovittelutoimistoissa työskentelevät sovitteluohjaajat ja vapaaehtoiset koulutetut sovittelijat toimivat sovittelijoina. Sovittelu on vapaaehtoinen, puolueeton ja maksuton palvelu. Puolueettomien koulutettujen sovittelijoiden välityksellä rikoksen tai riidan osapuolet voivat keskustella tapahtuneesta sekä uhrille aiheutuneista henkisistä ja aineellisista haitoista sekä sopia niiden hyvittämisestä. Keskeistä sovittelussa on luottamuksellisuus, osapuolten kohtaaminen, asian käsittely, vastuunotto tapahtuneesta ja asian sopiminen, mikä voi ennaltaehkäistä uusia rikoksia. Mikäli osapuolet pääsevät sopimukseen, siitä tehdään kirjallinen sopimus.

Koulusovittelu - Vertaissovittelu (Verso)

Aikuisjohtoinen koulusovittelu on koulussa tapahtuvaa sovittelua. Vertaissovittelussa ristiriidan osapuolia hieman vanhemmat sovittelijoiksi koulutetut oppilaat auttavat osapuolia löytämään itse ratkaisun. Osapuolet saavat kertoa oman näkemyksensä tapahtuneesta, kuvata tuntemuksiaan ja pohtia eri ratkaisuvaihtoehtoja. Sovittelijoilla ei ole valtaa jakaa rangaistuksia ja heitä sitoo vaitiololupaus. Mikäli päästään sopimukseen osapuolten kesken, laaditaan sopimus ja sen toteutumista seurataan. Kouluissa on soviteltu mm. nimittelyä, haukkumista, jatkuvaa ikävää vihjailua, selän takana puhumista, tönimistä, kiinnipitämistä, uhkailua, alistamista sekä toisen omaisuuden luvatonta lainaamista.

Päiväkotisovittelu (Miniverso)

Miniverso on sovittelun pelisääntöihin pohjautuva toimintamalli alle kouluikäisten lasten ristiriitojen selvittelyyn. Sovittelukoulutuksen saanut henkilö auttaa lapsia itse löytämään ratkaisuja risitiriitoihinsa. Tavoitteena on saada riidan osapuolena olleet lapset aidosti kohtaamaan toisensa, jolloin he saavat kertoa oman näkemyksensä tapahtuneesta, kuvata tuntemuksiaan ja pohtia eri ratkaisuvaihtoehtoja. Tärkeää on, että sovittelun periaatteet vapaaehtoisuudesta, puolueettomuudesta, vaitiolosta ja työskentelystä ilman rangaistuksia toteutuu. Päiväkodissa on usein laadittu kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma, johon yhtenä keinona on kirjattu sosiaalisten taitojen harjoittelu sovittelussa eli MiniVerson käyttö yhteisössä.

Perheasioiden sovittelu

Avioliittolaissa säädetään perheasioiden sovittelusta, joka on tarkoitettu edistämään sovinnollisuutta perheiden ristiriitoja ratkottaessa. Perheasioiden sovittelijat antavat pyynnöstä apua ja tukea perheiden ristiriitatilanteissa ja sovittelijan on kiinnitettävä erityistä huomiota perheeseen kuuluvien alaikäisten lasten aseman turvaamiseen. Vuonna 1988 voimaantullut laki edellyttää, että kunnat järjestävät asukkailleen tarvittavat perheasioiden sovittelupalvelut.

Läheissovittelu

Läheissovittelu on saanut ideansa lastensuojelussa käytössä olevasta läheisneuvonpidosta. Läheisneuvonpito korostaa yhteisöllisyyttä lasta ja perhettä koskevien asioiden ratkaisemisessa. Siinä sosiaalitoimesta ja perheen tilanteesta riippumaton koollekutsuja valmistelee perheenjäsenet ja heidän läheisensä neuvonpitoon ja huolehtii käytännön järjestelyistä.

Ympäristöasioiden sovittelu

Sovittelussa ihmiset, joiden lähiympäristöön sitä muuttava ympäristötoimenpide tai sen haittavaikutukset kohdistuvat, ovat mukana eliminoimassa haittavaikutuksia ja sen hakija voi saada nopeasti ja edullisesti ratkaisun. Ympäristöasioissa sovittelun pitäisi tapahtua hankkeen hyvin aikaisessa vaiheessa esim. luvan hakuvaiheessa tai jo sitä edeltävässä suunnitteluvaiheessa. Kunta tai ympäristöviranomainen pyytää puolueetonta sovittelijaa sovittelemaan asiaa osapuolten kesken. Laajavaikutteisessa asiassa sovittelija voi koota avustavan työryhmän ja tehdä sovittelumenettelyä koskevan ehdotuksen. Onnistuneen sovittelun jälkeen allekirjoitettu sopimus saatetaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi.

Kansainvälinen sovittelu eli rauhansovittelu

Periaatteet samat kuin muissakin sovitteluissa. Sovittelua käytetään usein vaikeiden kansainvälisten konfliktien ratkaisussa, erityisesti silloin, kun vihamielisyydet ovat syviä ja jatkuneet pitkään sekä kun osapuolten omat sovintoyritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Sovittelu perustuu voimankäytön ja väkivallan välttämiseen ja on viimekädessä ei-sitovaa. Sovittelijan päätavoitteena on väkivallan vähentäminen ja rauhanomaisen ratkaisun saavuttaminen.

Tuomioistuinsovittelu

Laki riita-asioiden sovittelusta yleisissä tuomioistuimissa eli tuomioistuinsovittelua koskeava laki tuli voimaan vuoden 2006 alusta. Tuomioistuinsovittelussa tuomioistuimen tuomari toimii sovittelijana. Tämä menettely eroaa radikaalisti oikeudenkäynnistä. Sovittelumenettelyssä ei haeta lainmukaista ratkaisua riitaan vaan ratkaisua, jonka asianosaiset itse synnyttävät ja kokevat oikeaksi ja kohtuulliseksi. Oikeudenkäynti perustuu kokonaan menneen tapahtumiin. Tuomioistuinsovittelussa haetaan ratkaisua, joka lopettaa riidan ja jonka kanssa voidaan tulevaisuudessa elää.

Suomen Asianajajaliiton tarjoama sovittelu

Asianajajaliitto tarjoaa sovittelua erityisesti liike-elämään, työsuhteisiin ja perheasioiden sovitteluun. Sovittelumenettelyssä puolueeton asianajaja sovittelijana avustaa osapuolia löytämään ratkaisun erimielisyyksiinsä. Sovittelija ei ole tuomari eikä hän voi antaa osapuolia sitovia määräyksiä tai ratkaisuja. Sovittelijan tehtäviin ei myöskään kuulu oikeudellisten neuvojen antaminen osapuolille.

Suomen Sovittelufoorumi SSF ry:n jäsen